Tuli tuossa mieleeni kuuden vuoden takainen tapaus, kun Japanissa pidin esitelmää Suomesta ja näytin siellä Kuopio-videota. Videosta kysyttiin, että mikä siinä näkyvä Kuopion kaupunkijuna on. Enhän minä nyt suomalaisena voinut teknologian huippumaalle Japanille antaa huonoa kuvaa ja sanoa, että se on se meidän ikioma kaupunkijuna. Kyllähän meillä pitäisi olla vähintään 0,9 machia liitävä magneettijuna ennen, kuin sitä viittisi mainostaa. Kerroin sensijaan kyseessä olevan vitsin.

Kun nyttemin olen ehtinyt viettämään vuoden loppuun Japanissa, vähän matkustelemaan ja lähtemään jälleen vaihtoon, olen päässyt juttelemaan enemmän muiden muukalaisten kanssa. Olen huomannut, etteivät muut (romanialaisia ja virolaisia lukuunottamatta) yritä suomalaisten tapaan mainostaa ja antaa yliruusuista kuvaa omasta maastaan vaan uskaltavat kritisoidakin sitä. Omasta ja muiden esittämästä kritiikistä huolimatta muut ovat ylpeitä kansallisuudestaan. Eräs samassa kerroksessa asuva kasvatustieteitä opiskeleva tyttö esimerkiksi kertoi hermostuneensa täysin johonkin aikaisemmin tapaamaansa suomalaiseen, joka muisti aina kommentoida jokaiseen aiheeseen liittyen, miten hienosti asia Suomessa on hoidettu.

Parempi vain reilusti kertoa huonosta itsetunnosta, masennuksesta, alkoholismista, itsemurhatilastoista ja pimeydestä. Seuraavassa lauseessa voikin sitten kertoa kaikkea pahaa vastaan luoduista asioista: mökeistä, saunasta, metsistä, järvistä, hyvästä oluesta, erinomaisesta ruuasta, rauhoittavasta hiljaisuudesta ja raskaasta musiikista. Itsestäni ainakin tuntuu, että kanssakeskustelijani ovat kiinnostuneet Suomesta enemmän kun ovat kohdanneet ylpeän ja suoran suomalaisen. Nämä reaktiot ovat nostaneet itsetuntoani entisestään.