Tuli tuossa
mieleeni kuuden vuoden takainen tapaus, kun Japanissa pidin esitelmää
Suomesta ja näytin siellä Kuopio-videota. Videosta kysyttiin, että mikä
siinä näkyvä Kuopion kaupunkijuna on. Enhän minä nyt suomalaisena
voinut teknologian huippumaalle Japanille antaa huonoa kuvaa ja sanoa,
että se on se meidän ikioma kaupunkijuna. Kyllähän meillä pitäisi olla
vähintään 0,9 machia liitävä magneettijuna ennen, kuin sitä viittisi
mainostaa. Kerroin sensijaan kyseessä olevan vitsin.
Kun
nyttemin olen ehtinyt viettämään vuoden loppuun Japanissa, vähän
matkustelemaan ja lähtemään jälleen vaihtoon, olen päässyt juttelemaan
enemmän muiden muukalaisten kanssa. Olen huomannut, etteivät muut
(romanialaisia ja virolaisia lukuunottamatta) yritä suomalaisten tapaan
mainostaa ja antaa yliruusuista kuvaa omasta maastaan vaan uskaltavat
kritisoidakin sitä. Omasta ja muiden esittämästä kritiikistä huolimatta
muut ovat ylpeitä kansallisuudestaan. Eräs samassa kerroksessa asuva
kasvatustieteitä opiskeleva tyttö esimerkiksi kertoi hermostuneensa
täysin johonkin aikaisemmin tapaamaansa suomalaiseen, joka muisti aina
kommentoida jokaiseen aiheeseen liittyen, miten hienosti asia Suomessa
on hoidettu.
Parempi vain reilusti kertoa huonosta
itsetunnosta, masennuksesta, alkoholismista, itsemurhatilastoista ja
pimeydestä. Seuraavassa lauseessa voikin sitten kertoa kaikkea pahaa
vastaan luoduista asioista: mökeistä, saunasta, metsistä, järvistä,
hyvästä oluesta, erinomaisesta ruuasta, rauhoittavasta hiljaisuudesta
ja raskaasta musiikista. Itsestäni ainakin tuntuu, että
kanssakeskustelijani ovat kiinnostuneet Suomesta enemmän kun ovat
kohdanneet ylpeän ja suoran suomalaisen. Nämä reaktiot ovat nostaneet
itsetuntoani entisestään.
perjantai, 19. toukokuu 2006
Kommentit